Katso tästä ensin OTT, vero-oikeuden dosentti Janne Juuselan 14.2.2019 Eduskunnan Auditoriossa pidetty esitys: ”Verovelvollisten oikeusturvassa on paljon parannettavaa”

Kauppalehti 17.10.2019 klo 11:00 Mielipidekirjoitus:

Oikeudelta skandaalimainen päätös korkean profiilin veroriidassa 

Kirjoittaja kritisoi Korkeimman hallinto-oikeuden toimintaa veroriidassa.

Kirjoittajan mielestä KHO:n päätös heikentää verovelvollisten oikeusturvaa ja verotuksen ennustettavuutta Suomessa. 

Korkein hallinto-oikeus päätti, että se ei anna lainkaan ratkaisua korkean profiilin veroriidassa, josta yritykset olivat monta vuotta odottaneet oikeustilaa selventävää ennakkoratkaisua. 

Tapauksessa oli kyse vuonna 2010 toteutetusta konsernin liiketoiminnan uudelleenjärjestelystä, jossa suomalainen pörssilistattu emoyhtiö keskitti omistuksessaan olleita ulkomaisia konserniyhtiöitä suomalaisen tytäryhtiönsä omistukseen. 

Osakehankintaa varten suomalainen tytäryhtiö rahoitettiin osittain emoyhtiön oman pääoman ehtoisella sijoituksella ja osittain konsernin hollantilaiselta rahoitusyhtiöltä saadulla lainalla. Suomalainen tytäryhtiö vähensi lainan korkoja verotuksessaan Suomen voimassa olevan verolainsäädännön mukaisesti. 

Verohallinto katsoi vuoden 2010 verotusta toimitettaessa, että järjestelyssä olikin kyse veronkierrosta ja eväsi konsernin sisäisen lainan korkomaksujen vähennysoikeuden. 

Jälkiverotuspäätös oli täysin ristiriidassa voimassa olevan oikeuden kanssa. Veronkiertosäännöstä voidaan soveltaa ainoastaan täysin keinotekoisiin järjestelyihin, joilla saavutetaan verojärjestelmälle vieraita veroetuja, ja jotka toteutetaan ilman liiketaloudellisia perusteita. 

Tapaukseen ei liittynyt keinotekoisia piirteitä eivätkä siinä täyttyneet oikeuskäytännössä vakiintuneet veronkierron tunnusmerkit. 

Kyseessä oli aito ja pysyväluonteinen rakennejärjestely, jossa yhtiö käytti oikeuttaan päättää juridisesta rakenteestaan. Kaiken lisäksi yhtiö esitti järjestelylle verotuksesta riippumattomia liiketaloudellisia perusteita, joita olivat emoyhtiön pääoman ja riskien hallinta sekä tytäryhtiöiden hallinnointi. 

Verohallinnon tulkinnalle ei löytynyt tukea mistään pätevistä oikeuslähteistä eli kyseessä oli lainvastainen verotuspäätös. Tällä kannalla olivat myös tapauksessa lausuntoja antaneet vero-oikeuden professorit. 

Verohallinto on 2010-luvulla soveltanut veronkiertosäännöstä samalla tavalla myös monien muiden yhtiöiden vastaavanlaisiin rakennejärjestelyihin. 

Oikeusasteissa vireillä olevien tapausten taloudelliset intressit ovat huomattavan suuria, yhteensä satojen miljoonien eurojen luokkaa. Puheena oleva tapaus päätyi vuonna 2017 ensimmäisenä juttuna korkeimpaan hallinto-oikeuteen asti. 

KHO antoi asiassa 11.9.2019 ”valituslupaa ei myönnetä” -päätöksen (3087/2/17). Lopputulos oli skandaalimainen: KHO nosti kätensä ylös yritysverotuksen tärkeimmässä ennakkoratkaisukysymyksessä ja totesi, että päätöstä ei anneta lainkaan. KHO ei esittänyt ratkaisulleen mitään perusteluja. 

Ei valituslupaa -päätöksellään korkein hallinto-oikeus laiminlöi tehtävänsä ylimpänä tuomioistuimena. Jättämällä voimaan lainvastaisen tulkinnan veronkiertosäännöksen soveltamisesta KHO laiminlöi tehtävänsä korjata ilmeisen virheellinen verotuspäätös. Tämä on kestämätön lopputulos tapauksessa kyseessä olevalle verovelvolliselle. 

Myös itse prosessia KHO:ssa, jossa kahden vuoden ja kolmen kuukauden käsittelyn jälkeen päätöksenä on ”ei päätöstä lainkaan”, voidaan pitää mielivaltaisena menettelynä oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ja hyvän hallinnon periaatteiden valossa. 

Tapauksessa täyttyivät harvinaisen yksiselitteisesti kaikki laissa säädetyt ennakkoratkaisun antamisen tunnusmerkit. Näin ollen ”ei valituslupaa” -päätöksellään KHO myös laiminlöi tehtävänsä antaa ennakkoratkaisu ja oikeusohje muiden tapausten ratkaisemiseksi. Kun otetaan huomioon, että KHO myöntää veroasioissa lähes sata valituslupaa vuodessa, on käsittämätöntä, että valituslupa evättiin tässä ennakkopäätösarvoltaan megaluokan asiassa. 

KHO:n päätös heikentää verovelvollisten oikeusturvaa ja verotuksen ennustettavuutta Suomessa. Samalla mielivaltaisena pidettävä päätös murentaa oikeuslaitoksen legitimiteettiä ja oikeusvaltioperiaatetta. 

Janne Juusela, oikeustieteen tohtori, asianajaja 

Kirjoittaja on toiminut tapauksessa yhtiön asiamiehenä 

Kategoriat: Yleinen