Merkittävä määrä sopimukseen perustuvia rahavelkoja vanhenee vuodenvaihteessa, arvioi Valtakunnanvoudinviraston johtava hallintovouti Terhi Salmela STT:lle.
Velkojen vanheneminen perustuu vuonna 2015 tehtyyn lakimuutokseen, joka sääti velalle 20 vuoden vanhenemisajan. Yksityishenkilöiden välisellä velalla vanhenemisaika on 25 vuotta.
Velkojen vanhenemista sovelletaan myös ennen lain voimaantuloa erääntyneisiin velkoihin. Lain voimaan tullessa kuitenkin säädettiin, että vanhojen velkojen vanhentumisajasta oli tuolloin kulunut enintään 15 vuotta.
Tämä tarkoittaa, että 1.1.2000 tai sitä ennen erääntyneet velat vanhenevat vuodenvaihteessa.
Tällaisia vanhenevia sopimusvelkoja voivat olla muun muassa vuokravelat tai puhelinlaskut.
Hallintovouti Salmelan mukaan tarkkaa käsitystä vanhenevien velkojen määrästä ei vielä ole.
– Muutama iso velkojataho on arvioinut, että tätä koskevia ilmoituksia voisi tulla vähintään 14 000 kappaletta. Ilmoitusten kokonaismäärää ei tässä vaiheessa pystytä arvioimaan, mutta mahdollisesti määrä voi olla suurikin, Salmela sanoo.
Ulosmitattu omaisuus ei palaudu velan vanhetessa
Jo ennen vuotta 2015 velat ovat vanhentuneet pääsäännön mukaan kolmessa vuodessa, ellei velkoja katkaissut velan vanhentumista. Tämän saattoi tehdä esimerkiksi muistuttamalla velasta tai sopimalla maksujärjestelystä. Velkoja saattoi näillä toimilla pidentää velan perintää määrättömän ajan.
Vuodesta 2015 lähtien veloilla on kuitenkin ollut ehdoton vanhentumisaika.
Velan vanheneminen ei kuitenkaan koske omaisuutta, joka on ennen vuodenvaihdetta ehditty ulosmitata. Ulosmittauksesta saadut varat voidaan vuodenvaihteen jälkeenkin käyttää vanhentuneen velan lyhentämiseen.
Valtakunnanvoudinvirasto on oikeusministeriön alaisuudessa toimiva ulosottotoimea johtava keskusvirasto.
Ulosmitattu omaisuus ei palaudu velan vanhetessa
Jo ennen vuotta 2015 velat ovat vanhentuneet pääsäännön mukaan kolmessa vuodessa, ellei velkoja katkaissut velan vanhentumista. Tämän saattoi tehdä esimerkiksi muistuttamalla velasta tai sopimalla maksujärjestelystä. Velkoja saattoi näillä toimilla pidentää velan perintää määrättömän ajan.
Vuodesta 2015 lähtien veloilla on kuitenkin ollut ehdoton vanhentumisaika.
Velan vanheneminen ei kuitenkaan koske omaisuutta, joka on ennen vuodenvaihdetta ehditty ulosmitata. Ulosmittauksesta saadut varat voidaan vuodenvaihteen jälkeenkin käyttää vanhentuneen velan lyhentämiseen.
Valtakunnanvoudinvirasto on oikeusministeriön alaisuudessa toimiva ulosottotoimea johtava keskusvirasto.
Liisa Mariapori:
Suuri osa vanhoista veloista vanheni 1.1.2020.
Vanhentuminen ei välttämättä kuitenkaan estä velkojen perimistä sen vuoksi. että ulosottoviranomaiset, perintätoimistot ja käräjäoikeudet eivät tutki viran puolesta velkojen vanhentumista, vaan velallisten pitää itse osata vedota vanhentumiseen.
Ulosottoviranomaiset ja perintätoimistot perivät vanhentuneita velkoja, jos velallinen itse ei niitä kiistä. Käräjäoikeudet tekevät yksipuolisia tuomioita summaarisessa menettelyssä noin 450.000 vuodessa tutkimatta lainkaan velan perustetta tai velan vanhentumista.
Siksi on erittäin tärkeää, että jokainen velallinen tutkii tarkoin omien velkojensa vanhentumisen. Velallisen oma aktiivisuus on ainoa keino välttää velan laiton perintä ja laiton ulosotto.
Yksipuoliset tuomiot ja summaarinen menettely on tuotu Suomen lainsäädäntöön 1.1.1991 ja siitä lähtien näitä hallitusmuodon ja perustuslain kanssa ristiriidassa olevia yksipuolisia tuomioita on tehty todella paljon ja niillä on riistetty suomalaisten omaisuudet vastoin EIS:n säännöksiä.
Koko Suomen oikeuslaitos polkee siis suomalaisten ihmisoikeuksia, ovat polkeneet jo 30 vuotta, mutta Suomen poliitikot eivät edelleenkään tee asian hyväksi mitään.
Miksi eivät tee?
