Extrauutiset kysyi kolmelta kansalaisaktivistilta, Liisa Mariaporilta, Kristiina Kalliojärveltä ja Matti Haveriselta, mikä oli tämä 90-luvun lama,  johon koronakriisin aiheuttamaa taloudellista stagnaatiota verrataan, ja jonka jälkihoidon virheiden toistamisesta kaikki tänään varoittelevat.

”Koiviston konklaavilla” tarkoitetaan presidentti Mauno Koiviston  6.5.1992 presidentinlinnassa pitämää ”oikeuspoliittista seminaaria”, jonka jälkeen eri oikeusasteissa suhtautuminen mm. pankin yksipuolista koronnostoa koskeviin riitoihin muuttui pankeille suopeaksi. Arvostelijoiden mukaan presidentin käskystä, jota kuulemaan oikeusoppineet oli koottu ”konklaaviin” (suljettuun kokoukseen). Tilaisuuden pöytäkirja on yhä salainen.

 

Extrauutiset: Nyt meneillään olevan koronakriisin yhteydessä on mainittu 90-luvun lama, ja sen huonosti mennyt jälkihoito. On mainittu sekin, että ”pankit pelastettiin, asiakkaita ja yrittäjiä ei”. Mitä 90-luvulla oikein tapahtui?

Liisa Mariapori, Velallisten Tuki ry:n puheenjohtaja: Presidentti Mauno Koiviston vahvan markan politiikka ja Suomen tuleva EU-jäsenyys olivat vaikuttamassa siihen, että pankkien vakavaraisuus piti saada nostettua 8%:iin, mikä oli Suomen EU-jäsenyyden ehto. Jotta pankkien vakavaraisuus saatiin nostettua, antoi Valtioneuvosto pankeille 22.10.1993 SSP-pankkisopimuksella luvan irtisanoa tiettyjen toimialojen yritysten velat yksipuolisesti ja näin 65.000 yritystä ajettiin välittömästi konkurssiin ja heidän omaisuutensa myytiin yksipuolisella tuomiolla summaarisessa menettelyssä alihintaan.

Ostajina olivat yleensä pankit itse, jolloin he saivat yrittäjien omaisuudet pilkkahintaan ja myivät saamansa omaisuudet heti miten edelleen ulkopuolisille tahoille niiden oikealla hinnalla. Velat jäivät yrittäjille ja niistä osaa maksetaan vielä tänäkin päivänä, koska talouspoliittinen ministerivaliokunta myi 56000 yrittäjän 77.000 velkaa määrältään 12 milj. markkaa 5%:lla niiden nimellisarvosta norjalaisille perintäyhtiöille, jotka olivat amerikkalaisen Pra Groupin bulvaaneja. Yrittäjille ei annettu mahdollisuutta maksaa velkaansa pois tuolla 5%:lla.

Kristiina Kalliojärvi: Pankkien vakavaraisuus ”mukautettiin” EU-kuntoon, kaatamalla yli 60 000 yritystä, ryöstämällä presidentti Koiviston ja eduskunnan avustuksella konkurssiin menneiden yrittäjien omaisuus, useimmissa tapauksissa myös takaajien. Tuloksena oli yli 10 000 itsemurhaa, puoli miljoonaa työtöntä ja kymmenien miljardien velat valtiolle.

SSP-sopimus:

Suomen Säästöpankki-SSP Oy:n pilkkomissopimus solmittiin 22.10.1993 Suomen valtion ja neljän ns. ostajapankin (SYP, KOP, Osuuspankit ja Postipankki) välillä. Tässä salaiseksi julistetussa sopimuksessa sovittiin toimialakohtaiset listaukset yrityksistä, jotka tullaan viemään konkurssiin, sekä määriteltiin kaatamisperusteet luottomäärien ja asiakkuuksien pohjalta.

Jos asiakas toimi joillakin seuraavista toimialoista, niin pankeille annettiin vapaus poistaa yritys markkinoilta ja laittaa saatavansa valtion avoimeen pankkitukipiikkiin:

  • Kiinteistösijoittaminen ja kiinteistösijoittamiseen verrattava kiinteistötoiminta,
  • muu sijoittaminen, rakentaminen, vähittäiskauppa,
  • hotelli- ja ravintolatoiminta, vapaa-aikatoiminta.

SSP-sopimus solmittiin pääministeri Esko Ahon hallituksen toimesta. Valtionvarainministerinä toimi Iiro Viinanen ja kauppa- ja sisäministerinä Mauri Pekkarinen.

Pankit puhdistivat mahdolliset ja epävarmat saatavansa pankkituen avulla ja samalla poistettiin markkinoilta 48 000 elinkelpoista yritystä, jotka olisi voitu pelastaa kohdistamalla pankkituki suoraan yrityksille. Samalla aiheutettiin puolen miljoonan työttömän armada Suomeen. Suomen valtio oli pankeille varmempi maksaja kuin talousvaikeuksissa ollut yrittäjä. Siksi terveitäkin yrityksiä kaadettiin surutta. Konkursseissa kärsivät eniten yritysten omistajat, joilta katosi tällä tavalla heidän elämäntyönsä, ihmisarvonsa ja omaisuutensa.

 

Extrauutiset: Nyt TEM ja ministerit ovat puhuneet siihen suuntaan, ettei yrittäjiä tälläkertaa jätetä kriisin armoille. Kuullostaako uskottavalta?

Liisa Mariapori: Ei kuulosta uskottavalta. Itse näen tämän nykytilanteen 90-luvun toisintona. Nyt puhutaan vain vielä paljon suuremmasta yrittäjäkadosta ja paljon suuremmasta valtiovallan puhalluksesta ja paljon suuremmista työttömyysluvuista. Perusta tälle 2020-lamalle on koronavirus ja siihen liittyvä ammattimaiden rikollisuus maailmanlaajuisesti. Laman johtajina ovat samat tahot kuin aikaisemminkin Esko Aho, Sauli Niinistö ja heidän taustavoimansa.

Keinovalikoimaa vain on lisätty niin, että nyt on ensin keksitty tappajavirus Korona ja sen avulla on maahan saatu valmiuslaki (sotatila) voimaan. Nyt kaikki yli 70 vuotiaat ovat oikeasti tappolistalla, kun he eivät saa liikkua ja heidän hoitajansa käyvät muka heitä hoitamassa ilmansa suusuojaimia, jolloin he samalla levittävät tätä virusta ja heikommat ja monisairaat kuolee virukseen niin kuin tähänastisiin flunssiinkin. Yrittäjät tuhotaan aivan varmasti ja heidän omaisuutensa riistetään samaan tapaan kuin 90-luvulla. Ainoastaan omat yrittäjät pelastetaan, niin kuin aikaisemminkin.

Kristiina Kalliojärvi: Tämä ei kuulosta yrittäjien eikä varsinkaan meidän ex-yksinyrittäjien mielestä lainkaan uskottavalta. Hallitus ei tunnu oikeasti ymmärtävän yrittäjien tilannetta.

Televisiossakin on ollut keskustelua naisyrittäjistä, jotka tuottavat palveluja (esim. kampaamot, jne.) jossain kauppakeskuksessa tai toimivat esim. freelancereina. Valtaosa suomalaisista yrityksistä on yksinyrittäjien yrityksiä, jotka yleensä kuitenkin kykenevät työllistämään muutaman ihmisen. Kiinteät kulut juoksevat, mutta tulovirtaa tässä Force Majeure- tilanteessa ei synny.

Jos joku yksinyrittäjä saa 2000 euroa tukirahaa, se ei riitä alkuunkaan kiinteisiin kustannuksiin eikä yrittäjän itsensä tai perheensä elämiseen. Tuki on lisäksi rajattu siten, että jos yrityksellä ei ole mennyt kovin hyvin edellisenä vuonna, tukea ei saa lainkaan ja jos tukirahaa hakiessa esim. fysioterapeutilla on vaikkapa kaksi säännöllistä asiakasta viikossa, tuki evätään kokonaan sen vuoksi, ettei yrittäjäparka ole vielä joutunut lopettamaan toimintaansa kokonaan. Uutisissa on lisäksi ollut, että tukirahat on jaettu niille isoille yrityksille, jotka ovat syntyneet viime vuosina maanhan tulleiden siirtolaisten ympärille tai suurille kansainvälisille yrityksille, jotka eivät maksa veroja lainkaan Suomeen.

Tällainen julkisten varojen jakaminen ”hyvä veli” –periaatteella on omiaan herättämään yrittäjissä ja kansalaisissa epäluuloa valtionhallintoa kohtaan. Velkaraha ei ole lääke talouskriisiin. Se vain pahentaa kriisiä, koska yrittäjät, jotka eivät asiakaskadon vuoksi kykene saamaan tulorahoitusta ja suoriutumaan veloista, menettävät ulosoton myötä omaisuutensa ja lopulta vielä asuntonsa, puhumattakaan muista menetyksistä, häpeästä ja yhteiskunnan ulkopuolelle joutumisesta, kuten kävi yrittäjille -90-luvun lamassa.

Extrauutiset: 90-luvun laman seurauksien ”hoitamisessa” hirvittävin teko oli Aktiv-Hansa -kauppa, jossa jo maksetutkin 90-luvun laman uhrien velat myytiin ulkomaiselle taholle perittäväksi. Vieläkö näitä virtuaalivelkoja peritään?

Liisa Mariapori: Vielä peritään. Valtiovarainministeriön Markku Puumalaisen mukaan perittäviä on vielä 400.

Kristiina Kalliojärvi: Kyllä, sekä muita tuon ajan velkoja, jotka kuten murha, eivät näköjään vanhene koskaan. Eivätkä pienene maksamalla. Tässä yksi tosielämän kauhuesimerkki:

”1988 1,5 miljoonan markan (nykyisin 252 281,89 €) velka, josta oli maksettu jo 250 000 markkaa (42 034,33 €) vuoteen 1992 mennessä. Vakuutena oli 3 980 000 markan laina (669 387,97 euroa) sekä kaksi mökkiä ja yksi ok – talo – yhteensä vakuudet takaajan lisäksi olivat siis nelinkertaisesti velan määrä. Vuonna 1994 pankki onnistui saamaan laittomasti omaisuudet haltuunsa tasan 0 – markalla, jonka jälkeen eri vaiheiden kautta, yrittäjä/takaaja on yrittänyt saada oikeutta vuoteen 2018 ja jatkuu edelleen – saamatta oikeutta vieläkään, mutta periksi hän ei rikollisten edessä anna. Nykyisin tämä prosessipetoksilla operoiva OP pankki väittää, että yrittäjän velka on 1 762 368,00 € eli markkoina 10 478 564, 29 up to date. Se siitä ja oikeusvaltiosta.”

Extrauutiset: Presidentti Mauno Koiviston saneltua oikeuslaitokselle uudet nuotit, ”aina pankin puolella lainanottanutta vastaan”, tehtiin Suomessa suuri määrä talousrikoksia, joiden oikeuskäsittelyistä käytetään sanontaa ”oikeusrikokset”. Eikö Suomessa sitten saa oikeutta käräjillä?

Liisa Mariapori: Ei Suomessa saa oikeutta käräjillä, eikä missään muussakaan oikeusasteessa. Korkein hallinto-oikeus ja Korkein oikeus eivät myönnä valituslupaa, kun kyseessä on verohallinnon tai pankkien riita vastaan yrittäjä, vaikka yrittäjällä olisi kuinka vahva näyttö asiassaan ja sillä näytöllä pitäisi oikeasti voittaa, mutta ei voita, sillä presidentti Mauno Koiviston määräys 6.5.1992 on edelleen voimassa Suomessa. Ja kun Korkeimman oikeuden entinen presidentti on nyt Ihmisoikeustuomioistuimessa, niin suomalaisten asioita ei saada enää edes EIT:n tutkittavaksi, vaan ne menevät suoraan roskakoppaan.

Kristiina Kalliojärvi:  Näin esimerkiksi eräs pankkikriisin uhrien puolesta toimivan ryhmän kansalaisaktivisti tilittää tuntojaan todellisuudesta:

”Me olemme odottaneet 20 – 25 vuotta oikeusturvamme palauttamista. Kun lähestymme päättäjiä, joku muistaa toivottaa jaksamista – nykyään. Suurin osa ei edes vastaa – meitä kohdellaan, kuin emme olisi edes olemassa.
Pekka Haavisto ohjasi kirjeemme erään pankin toiminnasta Finanssivalvonnalle, mutta sieltä tuli kylmä kirje -he eivät puutu – eivät, vaikka näytimme toteen erään pankin rikkovan luottolaitoslain kuittausta koskevaa pykälää.”

Ja erään 90-luvulla ryöstetyn yrittäjän tilitys oikeustaistelustaan:

”Järkyttävintä on se, että poliisi ei tutki, syyttäjä ei syytä, laillisuusvalvonta ei näe asioissa mitään laitonta rikoksista puhumattakaan. Oikeusistuimet eivät ota vastaan todistusaineistoa eivätkä kuule todistajia.”

 

Se, kuinka suunnitelmallisesta toiminnasta tässä ryöstössä oli aikanaan kysymys, selviää kahdesta sitaatista. Ensimmäinen on erään 90-luvun velanottajan todistus silloisista pankkikäytännöistä ja niiden takana olleesta ohjeistuksesta:

”1990 oli lainsäätäjien, keskuspankin ja pankkitarkastusviraston ohje pankeille (josta tuhannet tai kymmenet tuhannet ovat joutuneet kärsimään aiheettomasti), ettei velan ottajalle tarvinnut antaa kaikista lainaehdoista kopiota.”

Seppo Konttinen taas kirjassaan Salattu pankkituki, kertoo lainlaatijoiden osallisuudesta ”laillistettuun ryöstöön seuraavaa:

” Lainsäätäjät olivat jo hyvissä ajoin ryhtyneet toimiin pankkien perintäaseman parantamiseksi ja velallisten inhimillisen kärsimyksen lisäämiseksi. Kärsimysten vuoteen 1993 ajoittuu alioikeus-ja ulosottolain uudistus. Joulukuun alusta lukien, ei tavallista alkuperäistä velkakirjaa enää tarvinnut liittää haastehakemukseen.
…. Ulosottolain uudistuksen yhteydessä sama asia toisin sanoin: Jos alkuperäisen saamistodistuksen (velkakirja) antaminen sen katoamisen tai muun syyn takia ei ole mahdollista, ulosottomies voi panna tuomion tai päätöksen täytäntöön alkuperäisen saamistodistuksen (velkakirja) puuttumisesta huolimatta, jollei saamistodiste ole juokseva velkakirja, vekseli tai shekki.”

Ketään tuskin yllättää, että tälläisten lakien voimassa ollessa näitä saamistodistusten katoamisia sattui tuhkatiheään. Niinpä mm. silloin, kun 12 miljardin markan saatavat (ja velallisparat siinä samalla) myytiin 5%:n hinnasta Aktiv Hansalle ja C&A Finland OY:lle, kukaan ei pystynyt tutkimaan, kuinka paljon perintäkelvottomia tai jo kertaalleen maksettuja velkoja koko paketti sisälsi. Valtiontalouden tarkastusviraston näitä tapahtumia käsittelevä raportti julistettiin pikaisesti salaiseksi Paavo Lipposen hallituksen toimesta.

Extrauutiset: 1991 romahdus ja sen jälkeiset toimenpiteet poistivat aktiiviyrittämisestä yhden sukupolven verran kokeneita ja siihen asti onnistuneita yrittäjiä. Pidentämällä velkojen perimistä, ja kun valtio sitoutui Aktiv-Hansa -kaupan yhteydessä olemaan antamatta helpotusta virtuaalivelallisille, tämä yrittäjien sukupolvi pidettiin disponibiliteetissa taloudellisen toiminnan ulkopuolella. Mitä seurauksia tällä oli Suomen kotimarkkinoille, kotimaiselle työllistymiselle ja maan taloudelle?

Liisa Mariapori: Kun 65.000 osaavaa yrittäjää poistetaan Suomen taloudesta kerralla, niin syntyi suurtyöttömyys eli sillä tavalla saatiin Suomeen 500.000 työtöntä. Tätä työttömyyttä on nyt kestänyt tähän päivään saakka siksi, että Verohallinto tappaa vuosittain noin 3000 toimivaa yritystä virheellisillä verotarkastuskertomuksilla ja pitää näin työttömyysluvut korkeina.

Jos nämä 65.000 yrittäjää olisivat saaneet jatkaa yritystoimintaansa Suomessa ei olisi työttömiä lainkaan ja Suomen talous olisi kunnossa. Tällä on ollut todella kovat seuraukset Suomen kotimarkkinoille, kotimaiselle työllistymiselle ja maan taloudelle, sillä harmaan talouden työryhmä (verohallinto, poliisi, ulosotto, tulli jne) pitävät huolen siitä, että yrittäjät eivät pääse yrittämään ja työllistämään ja Verohallinnon verotarkastustoiminta on niillä töin.

Meillä on siis tuosta Koiviston määräyksestä 6.5.1992 lähtien pidetty huolta siitä, että yrittäjät eivät pääse yrittämään, eikä työllistämään, joten se on syy, miksi Suomi velkaantuu koko ajan eli me olemme orjina omassa maassamme, me olemme EU:n alusmaa ja meitä ohjataan EU:sta, vaikka me emme ole edes EU:n jäsen, koska kaikki EU:n liittymistoimet on tehty laittomasti tämän pienen rikollisen poliittisen eliitin toimesta. Jos siis haluamme Itsenäisen Suomen takaisin suomalaisille, niin meidän pitää ilmoittaa EU:lle, että Suomen EU-jäsenyys on laiton ja ottaa oma markka käyttöön ja sulkea rajat. ETA-sopimus takaa sen, että tavaraliikenne voi jatkua sellaisenaan EU:n alueella.

Tässä asia näin nopeasti pähkinänkuoressa. Lisätietoa asiasta saat Velallisten Tuki ry:n kotisivuilta www.velallistentuki.fi . Pohjatietona kannattaa lukea em. sivulla oleva Jorma Jaakkolan kommentit asiasta.

Kristiina Kalliojärvi: Esko Aho, Iiro Viinanen, Paavo Lipponen, Suvi-Anne Siimes, Matti Vanhanen, Jyrki Katainen, kaikilta heiltä voisi kysyä: mitä Te olette hallitusvastuussa olevina ministereinä ollessanne opettaneet suomalaisille? He, samoin kuin korruptoitunut oikeuslaitos ovat opettaneet, että Suomessa ei kannata yrittää, ei investoida, ei ottaa lainaa, ei missään nimessä laittaa omaa omaisuuttaan pantiksi velalle, ei missään olosuhteissa pyytää takaajiksi omia sukulaisia, eikä missään nimessä työllistää.

Tämän he ovat opettaneet ja viesti alkaa mennä perille – 70 000 yrittäjää suunnittelee lähtevänsä maasta ja osa on jo lähtenyt. Seuraukset valtiontaloudelle voi jokainen päätellä mielessään. Näiden toimien kuvitusta elää noin puoli miljoonaa työtöntä, tempputyöllistettyä ja työllisyyskoulutuksessa olevaa tämän päivän Suomessa. Ja niiden laskua maksamme me kaikki, joka ikinen, kasvavan verotaakan ja vähenevien palveluiden muodossa.

Kristiina Kalliojärven loppukommentti:
Suomi-junan on annettu syöksyä pian 30 vuotta julkisesti salattujen valtiopetosten ja korruptoituneiden eliittipäättäjien toimesta aivan liian syvälle maan uumeniin, täydelliseen laittomuuden tilaan ja velkaantumiseen. Mutta jos yhtään lohduttaa, niin saatiinhan chileläisiä kaivostyöläisiäkin pelastettua maan uumenista 700 metrin syvyydestä v. 2010. Kaivosmiesten pelastuminen oli teknologisen kehityksen ansiota. Suomi on ollut edellä kävijä teknologiassa monella eri sektorilla. Päättäjien tulee ymmärtää, ettei Suomi voi jatkaa vajaavaltaisena EU:n holhoamana valejäsenenä, vaan valtiojohdon velvollisuuksiin kuuluu palauttaa Suomi itsenäiseksi oikeusvaltioksi ottamalla käyttöön huolestuneiden kansalaisten valtiojohdolle esittämät pelastustoimet.

Lopuksi Suomen Luottorekisterien Uhrien Tuen,  Sulut ry:n, puheenjohtaja Matti Haverinen kommentoi:

Kiitos kysymyksistä!
Olen kantapään kautta perehtynyt näihin kaikkiin 5:n kysymykseen. Vanhojen puolueiden poliitikot eivät ole oppineet mitään. Tämä kansakunta on vieläkin suuremmassa vaarassa kuin 90-luvun kansantalouden ryöstön ajoilta. Kukaan rosvottu yrittäjä ei ole saanut oikeutta sitten Koiviston konklaavin 6.5.1992.
Nyt olemme ajautuneet vielä pahempaan tilanteeseen poliittisen
korrektiuden (-korruption) takia. Haittamaahanmuuttoon liittyvä
liittyvä ihmisalakuljetuksen rahoitus ja arvomaailmamme tahallinen rapauttamisyritys eivät ole ongelmista pienimpiä. Olemme vaarassa menettää loputkin itsemääräämisoikeudesta. Intiaaneiksi emme tule antautumaan taistelutta!

Haastatellut ovat jo 90-luvulta alkaen toimineet 90-luvun laman ja pankkikriisin yhteydessä virka-, oikeusturva- ja talousrikosten kohteeksi joutuneiden suomalaisten yrittäjien puolesta.

Lehdistötiedote 11.4.2020

SUOMI ON PELASTETTAVA TÄYDELLISELTÄ TUHOLTA!

Päättäjien taholta on julkisesti myönnetty koronapandemian aiheuttamien poikkeustoimien johtavan jatkuessaan vähintään yhtä pahaan konkurssiaaltoon kuin -90-luvun pankkikriisin yhteydessä. Tämän on ennustettu merkitsevän noin 200 000 – 300 000 uutta työtöntä -90-luvun laman uhrien lisäksi.

Valtiovallan ja pankkien rikollisella toiminnalla tuhottiin tällöin kokonainen yrittäjäsukupolvi. Oikeuslaitos alistettiin Koiviston konklaavissa 6.5.1992 poliittiseen ohjaukseen. Selkeästi rikollisen Aktiv Hansa-kaupan johdosta velkavankeuteen tuomituista yrittäjistä suuri osa ei ole vielä tänä päivänäkään saanut oikeutta, vaan maksaa edelleen vanhentuneita, moneen kertaan maksettuja tai muuten perintäkelvottomia velkoja.

Päättäjät eivät ole kiinnostuneita lähimenneisyyden vääryyksien oikaisemisesta ja oikeusvaltion palauttamisesta. Uhkaavan talouskriisin ja
nälänhädän ovella valtiojohto kaavailee ottaa uutta velkaa jopa 20 miljardia mm. ilmastotalkoiden sekä noin kymmenen miljardin hävittäjäkauppojen rahoittamiseen ja suurten EU-maiden pankkien pelastustoimiin. EU:hun liityttäessä tapahtui vuosina 1992 – 1994 valtio- ja maanpetoksia, joiden seuraukset ovat nyt 25 vuoden jälkeen johtaneet tilanteeseen, jossa Suomi on vajonnut velkaantumiseen ja täydelliseen laittomuuden tilaan.

Salaiseksi julistetuilla asiakirjoilla ja sopimuksilla valtiopetokset on saatu pimitettyä kansalta. Niillä riistettiin kansalaisilta perustuslain takaama ylin päätäntävalta sekä perusoikeudet. Lainsäädäntövalta ja päätösvalta maan asioista siirrettiin perustuslain vastaisesti valtiopetoksella maan rajojen ulkopuolelle. Valtionhallinto ja Suomen oikeusjärjestelmä ovat menettäneet kansalaisten luottamuksen.

Ammattitaidottomuus huoltovarmuudessa kasvattaa entisestään epäluottamusta päättäjiä kohtaan. Joukko huolestuneita kansalaisia on ryhtynyt toimiin ja toimittanut rikoslain 15 luvun 10 §:n velvoittamana valtioneuvostolle ja kansanedustajille kansalaisilmoituksen. Siinä on lueteltu pelastustoimet, joilla Suomi saa takaisin välttämättömät työkalut oman maan kansalaisten elinolojen turvaamiseen ja valtiontalouden tervehdyttämiseen. Valtiopetoksiin perustuvat sopimukset eivät sido Suomea, vaan ainoastaan sopimusten allekirjoittajia. Valtiojohtoa vaaditaan ryhtymään mm. seuraaviin toimiin, jotka ovat välttämättömiä ja heti toimeen pantavissa:

1) Irtaantumaan EU:sta ja eurosta, koska yhdentämistä rasittaa sarja valtio- ja maanpetoksia. Samalla nollautuvat EU-maiden yhteisvastuulliset velat.
2.) Ottamaan käyttöön oma valuutta ja Suomen pankin rahanluontioikeus.
3) Lopettamaan EU:n asettamien kauppapoliittisten pakotteiden noudattaminen. Suomen EFTA-jäsenyys vuodelta 1986 palvelee Suomen vapaakaupallisia etuja Sveitsin, Norjan, Islannin ja Liechtensteinin tavoin.
4) Palauttamaan Suomen Laki II 1992 -lakikirjassa voimassa ollut perustuslaki ja siinä säädetty Hallitusmuoto ja Valtiopäiväjärjestys. Lisäksi muukin lainsäädäntö on korjattava vastaamaan vuoden 1992 perustuslakia.
Kansalaisilmoitukselle on avattu 3.4.2020 kannatusadressi, jonka voi käydä allekirjoittamassa osoitteessa

Adressi ja lisätietoja:

Kategoriat: Yleinen