Julkaistu: 28.10.2001
Suomen pankkikriisi maksoi 50 miljardia markkaa. Suuri osa 1980- ja 90-luvun vaikuttajista on jäänyt eläkkeelle, osa jättäytynyt työelämästä muuten vaan ja osa työskentelee edelleen vaikutusvaltaisissa asemissa. Myös suuri osa oikeudenkäynneistä on päättynyt ja tuomiot luettu. Silti jälkipyykkiä pestään edelleen eivätkä kaikki henkilökohtaiset tragediat suinkaan ole ohi. Missä kriisin päähenkilöt ovat nyt?
Yrjö-Olavi Aav oli Suomen Työväen Säästöpankin (myöhemmin STS-Pankki) toimitusjohtaja samaan aikaan, kun Ulf Sundqvist oli pääjohtaja. Hän siirtyi Kansallis-Osake-Pankin (KOP) järjestöpankin johtajaksi sen jälkeen, kun KOP osti STS-Pankin marraskuussa 91 työväen pankin rapauduttua. Järjestöpankin johtajana hän piti huolta ammattiyhdistysliikkeen rahojen säilyvyydestä.
Aav sai alioikeudelta samanlaisen päätöksen kuin muutkin STS-Pankin entiset johtajat eli hänen piti maksaa vahingonkorvauksia STS-Pankissa tapahtuneista laiminlyönneistä. Muut johtajat valittivat tuomioistaan, mutta Aav maksoi oman vahingonkorvauksensa, 2,2 miljoonaa markkaa, pois nurisematta.
Aav työskentelee nykyisin Merita Järjestöpankin yksikönjohtajana.
Matti Ali-Melkkilä toimi Säästöpankkien Keskus-Osake-Pankin (SKOP) toimitusjohtajana ja pääjohtajana vuosina 1983-89. Hän ideoi Helsingin Osake-Pankin (HOP) kaappauksen ja johti sitä vuonna 1985. Ali-Melkkilän johdolla SKOP investoi ja luototti miljardeilla markoilla muun muassa metsä- ja metalliteollisuusyhtiö Tampellaa, jonka osake-enemmistön se osti Suomen Yhdyspankilta (SYP) vuonna 1987. SYP oli pitkään yrittänyt päästä tappiollisesta Tampellasta eroon. Ali-Melkkilä näki SKOP:n tuhon merkit, mutta johti SKOP:n aggressiivista laajenemista kunnes teki itsemurhan joulukuussa 1989.
Pirkko Alitalo nousi kahdessa vuodessa vakuutusyhtiö Pohjolan varjohallitsijaksi sen jälkeen, kun Yrjö Niskanen oli noussut yhtiön pääjohtajaksi vuonna 1989. Alitalo vastasi yhtiön sijoitustoiminnasta ja hallinnosta. Hänestä tuli Pohjolan varatoimitusjohtaja sen jälkeen, kun Iiro Viinasesta oli tullut pääjohtaja. Parhaimmillaan Alitalo istui viiden pörssiyhtiön hallituksessa Pohjolan mandaatilla. Hän erosi tehtävästään vuonna 1999 yhtä aikaa pääjohtaja Iiro Viinasen kanssa. Alitalo ja Viinanen pyysivät eroa sen jälkeen, kun Suomi-yhtiö päätti myydä pääosan omistamistaan Pohjola-osakkeista.
Eroamisensa jälkeen Alitalo on istunut muun muassa Handelsbankenin hallituksessa. Hänelle alkaa juosta täysi 60 prosentin työeläke 58-vuotiaana eli noin kuuden vuoden kuluttua.
Jorma Aranko valittiin pankkitarkastusviraston ylijohtajaksi, kun rahamarkkinoiden vapautumisen ongelmat alkoivat ilmetä ja SKOP:n kriisi nousi pintaan vuonna 1988. Hänen aikanaan viraston nimi muuttui Rahoitustarkastukseksi. Hän johti virastoa koko pankkikriisin ajan ja vastasi yhdessä valtion vakuusrahaston kanssa pankkituen jaosta ja pankkien pelastussuunnitelman käsittelystä. Aiemmin hän oli työskennellyt muun muassa Suomen Pankin johtajana, Osuuspankkien Keskusosakepankin (OKO) johtokunnan jäsenenä ja Postipankin Lontoon tytärpankin toimitusjohtajana.
Aranko on eläkkeellä.
Ulf Burmeister todettiin vastuulliseksi Postipankin rahamarkkinatappioista keväällä 1994 ja vuosina 1992-94 pankin New Yorkin -konttorissa käytetyistä kielletyistä johdannais-instrumenteista. Hänet erotettiin keväällä 1995.
Burmeister on jättänyt aktiivisen työelämän.
Peter ?Petteri? Fagernäs oli KOP:n johtokunnan jäsen vuosina 1988-92. Ennen sitä hän johti ja saneerasi pankin New Yorkin – ja Tukholman-konttoreita.
Fagernäs toimi pääjohtaja Jaakko Lassilan apuna Kouri-kaupoissa, joissa rahat kulkivat useiden ulkomaisten välikäsien kautta tuntemattomaan loppukohteeseen. Pääjohtaja Pertti Voutilainen pudotti Fagernäsin pankin johtokunnasta ja siirsi hänet KOP:n osakkuusyhtiön, investointipankki Prospectuksen toimitusjohtajaksi. Vuonna 1995 Fagernäs myi osuutensa Prospectuksesta. Myöhemmin hän perusti investointipankki Conventumin, joka meni yhteen Jouhkien pankkiiriliikkeen Arctoksen kanssa.
Vakuutusyhtiö Pohjola osti Conventumin viime kesäkuussa. Fagernäsistä tuli Pohjolan suuromistaja, ja hänet nimitettiin Pohjolan hallituksen puheenjohtajaksi.
Peter Fryckman on liikemies, joka toimi näkyvästi Kouri-kaupoissa. Fryckman oli KOP:n bulvaani eli näennäisesti itsenäisesti toimiva KOP:n asiamies. Osakekauppojen ansiosta hänen yhtiönsä ansaitsivat kymmenien miljoonien markkojen voitot. Myös verottaja halusi päästä käsiksi voittoihin, mutta taseyhtiöjärjestelyjen ansiosta yhtiöt tyhjennettiin ja päästettiin konkurssiin.
Fryckmania uhkaa Suomessa kahden vankilatuomion voimaantulo. Korkeimmassa oikeudessa käsitellään hovioikeuden langettamaa yli kahden vuoden tuomiota velallisen petoksesta ja hovissa käräjäoikeuden puolentoista vuoden tuomiota velallisen epärehellisyydestä. Viime vuonna Fryckman oleili Etelä-Afrikassa ja vältti Fryckman-yhtiö Oy:n pesäluettelon vannomisen. Hän itse on kiistänyt pakoilleensa ja perusteli poissaoloaan sairauksilla, muun muassa malarialla ja syvällä masennuksella. Viime tammikuussa Fryckman etsintäkuulutettiin niskottelevana velallisena, koska hän oli välttänyt pesäluettelon vannomisen yhdeksän kertaa. Poliisi sai Fryckmanin kiinni toukokuussa Helsingissä. Painostusvankeuden uhalla hän suostui lopulta vannomaan pesäluettelon oikeaksi.
Richard Grahne osti yhdessä Karin Nordenswanin kanssa kauppahuone-pankkiiriliike Bensowin kehitysyhtiö Manconilta. Mancon oli tunnettuun teollisuussukuun kuuluvan Gustav Rosenlewin yhtiö, josta tuli säästöpankkien väline yritysrahoituksessa.
Syksyllä 1985 Mancon osti Bensowin SKOP:n bulvaanina. Gustav Rosenlew ja hänen tyttärensä Karin Nordenswan neuvottelivat kaupan.
Mancon meni konkurssiin nelisen vuotta myöhemmin, keväällä 1989. Bensow ajautui konkurssiin saman vuoden marraskuussa. Bensowin konkurssista tuli erään aikakauden päättymisen vertauskuva. Siitä kertoo City-lehden tuolloisen päätoimittajan ja Tammen nykyisen kustannusjohtajan Jaakko Tapanisen reportaasikirja Kauppahuoneen kuolema, joka ilmestyi vuonna 1991.
Bensowin konkurssioikeudenkäynnit saivat hovioikeuden ratkaisun vuonna 1995. Pääomistajat Grahne ja Nordenswan eivät joutuneet maksamaan vahingonkorvauksia Bensowiin notariaattitalletuksia tehneille sijoittajille. Sijoittajat olivat kuvitelleet noin sadan miljoonan markan talletusten siirtyvän pankkiiriliikkeen välityksellä muille rahan tarvitsijoille, mutta niin ei ollut käynyt.
Sittemmin Grahne on toiminut yrityskonsulttina. Hän on muun muassa hoitanut erilaisia projekteja sveitsiläisen yhtiön kautta.
Liisa Halme toimi valtion vakuusrahaston apulaisjohtajana pankkikriisin aikaan. Hän vaati muun muassa liikepankkien erityistarkastuksia ja oli siten eri mieltä kuin rahaston muu johto.
Halme on Rahoitustarkastuksen neuvonantaja.
Aarto Heinonen oli KOP:n johtokunnan jäsen vuosina 1981-92. Hän oli yksi KOP:n yrityspankkitoiminnan vastuullisista henkilöistä.
Heinonen on eläkkeellä.
Antti Helenius oli KOP:n tilintarkastaja koko pankkikriisin ajan. Hän on nykyisin KHT-tilintarkastaja SVH Pricewaterhouse Coopersissa.
Välillä hän omisti muutaman muun suomalaisen kanssa Domaine de Maine Drilhon -nimisen konjakkitilan Ranskassa
Ahti Hirvonen työskenteli SYP:n toimitusjohtajana vuosina 1983-88 ja pääjohtajana vuosina 1988-92. Hän vastasi pankin osallistumisesta Kouri-kauppojen jälkiselvittelyyn ja finanssitavaratalo Unitaksen perustamiseen vuonna 1992. Hirvonen siirtyi Unitaksen hallituksen kokopäivätoimiseksi puheenjohtajaksi ja vastasi Unitaksen ja SYP:n puolelta KOP-fuusiosta.
Hirvonen jäi eläkkeelle Merita Pankin perustamisen jälkeen vuonna 1995. Hän täytti 70 vuotta viime maaliskuussa. Hän on viime aikoina julkisesti kritisoinut muun muassa valtionyhtiöiden omistajapolitiikkaa ja puolustanut optioita, mutta arvostellut niiden muuttamista jälkikäteen edullisemmaksi.
Jukka Härmälä oli KOP:n ulkomaantoiminnasta vastaava johtokunnan jäsen vuosina 1984-88. Tuona aikana KOP solmi ulkomaiset sitoumukset, joista koituivat miljardien markkojen tappiot. Härmälä neuvotteli ja solmi Pentti Kourin kanssa yhteistyö- ja rahoitussopimukset. Ne osoittautuivat pankille epäedullisiksi. Hän aloitti Kouri-kauppojen rahoituksen. Härmälä on vaiennut Kouri-kauppojen ajoista, ja hänen lopullinen roolinsa kaupoissa on epäselvä. Hän siirtyi Enso-Gutzeitiin ennen kuin pankki romahti.
Nykyisin Härmälä on metsäteollisuusyhtiö Stora Enson toimitusjohtaja.
Jaakko Ihamuotila oli KOP:n hallintoneuvoston vaikutusvaltainen jäsen pääjohtaja Jaakko Lassilan ajasta KOP:n ja SYP.n fuusioon asti. Hän oli ehdolla Lassilan seuraajaksi, mutta kieltäytyi tehtävästä.
Ihamuotila on Nesteen entinen pitkäaikainen toimitusjohtaja ja Fortumin hallituksen entinen jäsen. Hän on Suomen edustajana Euroopan Unionin ja Venäjän energiatyöryhmässä.
Raimo Ilaskivi valittiin SYP:n hallintoneuvoston puheenjohtajaksi sen jälkeen, kun Ahti Hirvonen ja varatoimitusjohtaja Björn Wahlroos olivat myyneet Kouri-kauppojen osakkeet Finanssilaitokselle. Hän oli kasinotalouden kova kriitikko.
Ilaskivi on eläkkeellä oleva Helsingin ylipormestari, joka istui europarlamentissa vuodet1996-99.
Kaarlo ?Kalle? Isokallio sai potkut Nokian toimitusjohtajan paikalta alkuvuodesta 1992. Pian sen jälkeen hänestä tuli Kari Uotin omistaman sijoitusyhtiön Deltabonin toimitusjohtaja. Hän myi luvatta Deltabonin hallussa olleet 100 miljoonan markan arvoiset Finvest-osakkeet 75 miljoonalla markalla Henrik Ehrnroothille ja tämän liikekumppaneille. Käytännössä Deltabonin ainoa tarkoitus oli omistaa Finvestin osakkeet. Kaupan tuloksena Uoti menetti hallintansa Interbankissa.
Deltaboni voitti käräjäoikeusvaiheen, sillä vuonna 1999 käräjäoikeus tuomitsi Isokallion maksamaan Uotille 28 miljoonan markan korvaukset. Isokallio sai vahingonkorvaukset nurin hovioikeudessa. Hovioikeus teki päätöksen kesäkuun lopussa. Myös hovioikeuden mukaan Isokallio myi osakkeet vastoin Deltabonin omistajan kieltoa. Hovioikeus kuitenkin katsoi, että sellaista todellista vahinkoa ei syntynyt, josta Isokallio olisi korvausvelvollinen.
Isokallio oli Deltabonin toimitusjohtaja, hallituksen jäsen ja omistaja maaliskuuhun 1995 asti. Uotin mukaan niin oli vain paperilla ja Isokallio oli Finvestin omistajaa ulospäin esittänyt bulvaani. Isokallio puolestaan kiistää olleensa Uotin välikäsi. Hän sanoo turvanneensa yhtiön ja velkojien etua myydessään osakkeet, sillä Deltaboni oli ajautumassa vaikeuksiin lankeamassa olleiden yli 60 miljoonan markan velkojen takia. Isokallion mukaan Finvestin osakkeet eivät myöskään olleet sadan miljoonan markan arvoiset.
Isokallio on 53-vuotias. Hän saa noin 50 000 markan eläkettä, josta on joka kuukausi otettu noin 8 000 markkaa ulosottoviraston sulkutilille. Nykyisin Isokallio kirjoittaa kirjoja, televisiosarjoja, näytelmiä, pakinoita ja kolumneja Helsingin Hietalahdessa ja Kemiössä.
Risto Iso-Lotila on OKO-Aleksin entinen pankinjohtaja. Hänen myöntämistään luotoista aiheutui pankille kymmenien miljoonien markkojen tappiot. Hän sai 5 vuotta ja 2 kuukautta vankeutta. Tuomion hän sai maaliskuussa 1996 ja vapautui vankilasta kärsittyään puolet siitä. Hänet tuomittiin kahden liikemiehen, Jukka Malmisen ja Jari Tannerin alias Tikun ja Takun, kanssa yhteisvastuullisesti noin 30 miljoonan markan korvauksiin.
Iso-Lotila on todettu varattomaksi. Vuonna 1999 julkaistiin kirjailija Jorma Ojaharjun toimittama kirja ?Aleksilta Nokialle?, joka kertoo Iso-Lotilasta ja hänen ajatuksistaan. Iso-Lotila kokee kärsineensä vääryyttä kriisin jälkiselvittelyissä ja kaipaa useampia vastuunkantajia omasta pankkiryhmästään. Pankkiaikojen jälkeen Iso-Lotila on työskennellyt tuttavansa omistamassa lakiasiaintoimistossa Helsingissä.
Taisto Joensuu oli OKO:n toimitusjohtaja vuodesta 1988. Hän jäi eläkkeelle vuonna 1996.
Kauko Juhantalo (kesk.) yritti koplata oman yritystoimintansa velat ja Tampellan kanssa vaikeuksiin joutuneen SKOP:n edut yhteen eli hän käytti väärin ministerin asemaansa pyytäessään lainaa SKOP:lta. Valtakunnanoikeus tuomitsi hänet lahjusten vaatimisesta vuoden pituiseen ehdolliseen vankeusrangaistukseen syksyllä 1993.
Helsingin käräjäoikeus tuomitsi Juhantalon sakkorangaistukseen kirjanpitorikoksesta. Hän oli merkinnyt yhtiön taseeseen obligaatioita, joista osa ei ollut koskaan yhtiön hallussa ja osa oli luovutettu Juhantalon velkojen maksuksi Interbankille. Helsingin hovioikeus piti tuomion ennallaan tämän vuoden alussa.
Nykyisin Juhantalo on eduskunnasta pudonnut entinen ministeri. Hän oli viime syksyn ääniharava kunnallisvaaleissa Kankaanpäässä.
Kaarlo Jännäri oli SKOP:n pääjohtaja Christopher Wegeliuksen jälkeen. Hän hävisi Paavo Prepulalle SKOP:n ja Suomen Säästöpankin (SSP) valtataistelussa.
Nykyisin Jännäri on Rahoitustarkastuksen johtaja.
Erkki Karmila oli KOP:n ulkomaantoiminnoista vastaava johtokunnan jäsen vuosina 1983-91. Hänet erotettiin pankin ulkomaantappioiden vuoksi.
Karmila on nykyisin Pohjoismaiden Investointipankin varatoimitusjohtaja ja M-realin eli entisen Metsä-Serlan hallituksen jäsen.
Heikki Karppinen valittiin SKOP:n toimitusjohtajaksi Christopher Wegeliuksen jälkeen vuonna 1991. Hän puolusti SKOP:n itsenäisyyttä, mutta hävisi SSP:n toimitusjohtajalle Paavo Prepulalle kamppailun säästöpankkileirin johtajuudesta. Hänet pantiin aluksi erityistehtäviin ja eläkkeelle vuonna 1993.
Kalevi Kauniskangas oli Säästöpankkiliiton toimitusjohtaja ja SKOP:n johtokunnan jäsen pankin villeimpinä vuosina.
Kauniskangas siirtyi eläkkeelle SKOP:n alasajon yhteydessä vuonna 1993. Sittemmin hän on osallistunut muun muassa yritysretriitteihin.
Jukka Keitele oli aikansa symboli 80-luvulla, alle 30-vuotiaana. Hän omisti pankkiiriliike Keitele & Tommilan, joka menetti rahansa ja oikeutensa toimia pörssivälittäjänä Helsingin Arvopaperipörssissä.
Nykyisin Keitele työskentelee vapaana toimittajana ja kirjoittaa talousjuttuja lehtiin.
Heikki Koivisto oli KOP:n johtokunnan jäsen vuosina 1987-91. Hänet erotettiin pankin valuuttatappioiden takia. Vuosina 1993-95 hän toimi valtion vakuusrahaston johdossa. Hän joutui kuitenkin eroamaan, koska sai samaan aikaan noin 30 000 markan kuukausieläkettä KOP:sta. Hänet katsottiin esteelliseksi.
Pauli Komi työskenteli OKO:n pääjohtajana pankkikriisin ajan kunnes Antti Tanskanen nousi hänen paikalleen vuonna 1995.
Nykyisin Komi vetää Komi-ryhmää, joka on huolissaan maaseudun autioitumisesta. Ryhmän muita jäseniä ovat ainakin Jere Lahti, Jaakko Numminen, Esko Ollila, Pekka Tuomisto, Raimo Tammilehto ja Tauno Matomäki eli joukko eläköityneitä tai pian aktiivisen työelämän jättäviä herroja.
Matti Korhonen oli KOP:n johtokunnan jäsen vuosina 1983-92. Häntä on kutsuttu pääjohtaja Jaakko Lassilan julkisuuskuvan rakentajaksi. Hän siirtyi KOP:sta Meritan omistusyhtiön johtajaksi ja Meritasta Suomen Pankkiin.
Korhonen menehtyi vuosi sitten 60-vuotiaana vaikeaan sairauteen.
Pentti Kouri on professori, joka toimi 80-luvulla muun muassa Yhdysvaltain yliopistoissa ja First Boston -pankin kansainvälisenä neuvonantajana. Hänen oppi-isänsä sijoittamisessa oli amerikanunkarilainen suursijoittaja ja keinottelija George Soros, joka toimi myös hänen rahoittajanaan.
Kouri osallistui useimpiin suuriin suomalaisiin osakekauppoihin 80-luvulla. Jonkin aikaa hän oli suurin yksittäinen omistaja KOP:ssä, SYP:ssä ja Sammossa ja toiseksi suurin omistaja Pohjolassa. Lopulta Kouri joutui luopumaan sekä jättikartanostaan Yhdysvalloissa että taidekokoelmastaan, josta suuren osan omistaa nykyisin nykytaiteen museo Kiasma.
Kourin ja KOP:n tiivis yhteistyö alkoi, kun Kourin yhtiöt ostivat Pohjolaa, Ameria, Sponsoria ja Nokiaa Sorosilta. Tämä myi suomalaisia osakkeitaan takaisin Suomeen. Kourilla ei ollut rahaa, mutta KOP:n sijoitusjohtaja Jukka Härmälä neuvotteli hänelle rahat. KOP rahoitti myös Peter Fryckmanin SYP-osakkeiden ostot.
Nykyisin Kouri omistaa muun muassa Ztango.com-nimisen internet-yrityksen sekä sijoittaa informaatioteknologiaan ja taiteeseen. Hän asuu kesät Suomessa ja talvet New Yorkissa.
Rolf Kullberg oli Suomen Pankin pääjohtaja vuosina 1983-92. Hänen johdollaan pääomamarkkinat vapautettiin, luotonanto päästettiin vapaaksi ja korkosäännöstely purettiin Suomessa. Presidentti Mauno Koivisto erotti hänet vuonna 1992.
Kullberg on eläkkeellä.
Hannes Kulvik oli 1980-luvun loppuun asti pääjohtaja Jaakko Lassilan luottomies sijoitusyhtiö Sponsorin toimitusjohtajana. Kulvik suunnitteli Kouri-kauppoja. Vuonna 1989 Kulvik, Pentti Kouri ja Peter Fryckman ostivat omistamiensa tai edustamiensa yhtiöiden kautta SYP:n, KOP:n, Sammon, Pohjolan ja Rauma-Repolan osakkeita.
Lassila erotti Kulvikin Kouri-kauppojen jälkiselvittelyissä vuonna 1991 ja antoi hänelle 1,3 miljoonan markan kultaisen kädenpuristuksen. Kulvikin ja Kourin välit katkesivat miljoonariitojen vuoksi. Kourin mielestä Kulvik oli hänelle 140 miljoonan markan voitoista 13 miljoonaa markkaa velkaa. Miehet sopivat kiistansa rahalla muutama vuosi sitten.
Verottaja haki Kulvikilta vuonna 1995 noin 120 miljoonan markan jälkiveroja Kouri-kaupoista, mikä johti pitkiin oikeudenkäynteihin. Toukokuussa 1999 Kulvik vapautettiin veropetosepäilyistä Korkeimmassa hallinto-oikeudessa.
Kulvik asuu Genevessä Sveitsissä, missä hän omistaa yrityksen Kulvik & Cie. Hän neuvoo yrityksiä ja sijoittajia ja hoitaa omaa salkkuaan.
Henrik Kuningas erikoistui suurten ja salaisten osakekauppojen järjestämiseen vuonna 1983 omaa nimeään kantaneessa pankkiiriliikkeessä. Hän valitsi asiakkaansa itse eikä toiminut vain välittäjänä, vaan suunnitteli laajoja kauppoja myös itse. Kuningas oli yksi Kouri-kauppojen päätekijöistä. Hän osallistui lukuisiin suuriin kauppoihin, joissa myyjinä tai ostajina olivat usein Björn Wahlroos, Christopher Wegelius tai Juhani Riikonen. Hän myi Oy H. Kuningas & Co:n SYP:lle noin 150 miljoonan markan verottomalla myyntivoitolla vuonna 1988.
Kuningas on yksi harvoista ?hulluina vuosina? rikastuneista. Hän pelasi monta vuotta päätoimisesti sulkapalloa, golfia ja biljardia eri puolilla maailmaa. Hän palasi uudelleen harjoittamaan osakekauppaa 1990-luvun alkupuolella. Hän omistaa muun muassa Caelum-yhtiön. Kuningas ja hänen yhtiönsä omistavat Chips-perunalastuyhtiötä, Ålandsbankenia, Viking Linea ja Orionia.
Veijo Laakso toimi Juhani Riikosen alaisuudessa SKOP:n kiinteistösijoituksesta vastanneena johtajana. Hän siirtyi SKOP:n kaatumisen jälkeen Suomen Pankin tytäryhtiöön Sponda Oy:hyn hoitamaan SKOP:n raunioilta pelastettuja kiinteistöjä.
Laakso on kiinteistönomistajia edustavan Aleksin Alueen Kehityksen toimitusjohtaja.
Jaakko Lassila oli Suomen Pankin johtokunnan jäsen vuosina 1970-74, Pohjola-yhtiöiden pääjohtaja vuosina 1974-83 ja KOP:n pääjohtaja vuosina 1983-91. Hän laajensi johtamiensa yhtiöiden toimintaa aggressiivisesti, osallistui Kouri-kauppojen suunnitteluun ja toteutukseen ja pakotti myös muut KOP:n leirin yritykset, muun muassa Pohjolan, Tukon ja Rauma-Repolan, osallistumaan pankin reviirin puolustukseen. KOP kärsi Kouri-kaupoista noin miljardin markan tappiot. Lassila joutui eroamaan pääjohtajuudesta lokakuussa 1991.
Lassila on eläkkeellä ja viettää hiljaiseloa Karjalohjalla. Hän julkaisi vuonna 1993 muistelmansa Markka ja ääni.
Ralf Lehtonen toimi eläkevakuutusyhtiö Eläke-Varman varatoimitusjohtajana. Hän kehitti yhdessä Postipankin pääjohtajan Heikki Tuomisen ja pankinjohtaja Ilpo Santalan kanssa vuonna 1986 Suomen Sijoitusosake Oy:n (SuoSi), jonka omistivat puoliksi Postipankki ja Eläke-Varma. SuoSi sijoitti satoja miljoonia markkoja spekulatiiviseen osakekauppaan. Valvonta petti ja tappiot siirrettiin Postipankin maksettaviksi.
Lehtonen siirtyi Eläke-Varma-ryhmään kuuluvan henkivakuutusyhtiö Novan toimitusjohtajaksi. Hän jäi eläkkeelle 60-vuotiaana pari vuotta sitten.
Veijo Lehtoruusu oli Keski-Uudenmaan Säästöpankin (KuP) toimitusjohtaja. Hänen johdollaan pankki osallistui moniin uhkarohkeisiin sijoitussopimuksiin. KuP oli yksi 12:sta heikoimmasta säästöpankista, joiden luottotappiot painoivat Suomen Säästöpankin tuloksen miljardikaupalla miinukselle. Pankin mukaan vahingot aiheutuivat, kun Lehtoruusu ylitti toimivaltansa luotonannossa. Vuonna 1991 hän myönsi useiden miljoonien markkojen luottoja eikä vienyt niitä hallituksen käsiteltäväksi.
Helsingin hovioikeus tuomitsi Lehtoruusun vuoden ehdolliseen vankeusrangaistukseen ja maksamaan korvauksia 3,5 miljoonaa markkaa. Hovioikeuden mukaan Lehtoruusun toimenpiteillään pankille aiheuttama vahingon määrä oli noin 20 miljoonaa markkaa, kun otetaan huomioon laman aiheuttama vakuuksien arvon aleneminen.
Lehtoruusu on eläkkeellä.
Seppo Lindblom toimi Suomen Pankin johtokunnan jäsenenä vuosina 1982-87 ja Postipankin pääjohtajana vuosina 1988-95. Hän käynnisti pankin strategisen laajentumisen osakekauppaan, mutta ei hallinnut Kouri-kauppoihin johtanutta kehitystä. Pankki kärsi 600 miljoonan markan tappiot, joiden osasyynä Kouri-kaupat olivat.
Vuosina 1992-94 Postipankin New Yorkin -konttori harjoitti johdannaiskauppaa, josta koitui noin 500 miljoonan markan tappiot. Lindblom erotettiin elokuussa 1995.
Lindblom on sosiaalipolitiikan jatko-opiskelija ja viimeistelee väitöskirjaansa. Lisäksi hän edistää ulkomaisia investointeja Suomeen. Kauppa- ja teollisuusministeriö (KTM) nimitti hänet lokakuussa Ulkomaisten Investointien Edistämissäätiön (Invest in Finland Bureau) hallituksen puheenjohtajaksi.
Tauno Matomäki oli KOP:n hallintoneuvoston viimeinen puheenjohtaja. Hän jäi eläkkeelle 1990-luvun puolivälissä, jolloin Repola ja Kymmene fuusioitiin. Sen jälkeen hän on toiminut muun muassa UPM-Kymmenen hallituksen puheenjohtajana, jonka paikan hän jätti tämän vuoden maaliskuussa.
Olli-Pekka Mikkola avusti Jukka Härmälää Kouri-kauppojen neuvotteluissa KOP:ssa. Hän on kiinteistösijoitusyhtiö Cityconin toimitusjohtaja.
Kai Mäkelä on kustannustalo Jantonin perustaja ja hallituksen puheenjohtaja. Hän keräsi 1980-luvun lopussa mainetta aggressiivisilla nurkanvaltauksilla. Hän toimi yhdessä sijoittaja Taito Tuunasen kanssa, jonka kanssa hän omisti yhdessä muun muassa maakunnallisia lehtiyhtiöitä. Mäkelä menetti suuren osan Sampo-rahoistaan Nobiscum-konsernin konkurssissa.
Yrjö Niskanen oli Pohjola-yhtiöiden pääjohtaja ja KOP:n hallintoneuvoston vaikutusvaltainen jäsen. Pohjolassa käytiin vuonna 1989 valtataistelun, jonka tuloksena Niskanen nousi johtoon.
Hän on jäänyt eläkkeelle. Niskasesta kertoo vuonna 1997 julkaistu päätoimittaja Antti-Pekka Pietilän kirjoittama kirja Sinivalkoinen vuorineuvos.
Matti Niemi nousi Postipankin toimitusjohtajaksi Ilpo Santalan erottamisen jälkeen syksyllä 1988. Hän johti pankkia yhdessä Seppo Lindblomin kanssa. Heidät erotettiin samassa hallintoneuvoston kokouksessa elokuussa 1995.
Niemi on Varma-Sammon varatoimitusjohtaja. Hänet valittiin Reserviläisliiton puheenjohtajaksi viime tammikuussa.
Tapio Niemi avusti Jukka Härmälää Kouri-kauppojen neuvotteluissa KOP:ssa. Hän sai potkut paljolti siksi, että pankista puhdistettiin kasinoajan nimihenkilöitä. Sittemmin hän on työskennellyt sijoitusalalla.
Tuula Nordlund oli KOP:n talousjohtaja pankkikriisin ajan. Hän otti vastaan pankin tarjoaman tukipaketin ja jäi työelämästä, kun KOP:n ja SYP.n yhdistyminen Meritaksi tuli julkisuuteen.
Hannu Paronen oli Lounais-Suomen Säästöpankin toimitusjohtaja Salossa. Pankki luototti sadoilla miljoonilla markoilla kiinteistökeinottelua kotimaassa ja ulkomailla. Oikeudenkäynti pankin johtoa ja asiakkaita vastaan kesti viisi vuotta ja päättyi ehdollisiin vankeustuomioihin ja sakkorangaistuksiin. Tuomituksi tulivat viisi pankin luottovaltuutettua ja 16 pankin asiakasta. Lounais-Suomen Säästöpankkia rahastivat etenkin veljekset Kari ja Jussi Uoti.
Salon käräjäoikeus langetti pisimmät tuomiot neljälle suurasiakkaalle. Pankin luottovaltuutettujen tuomiot jäivät selvästi asiakkaiden tuomioita pienemmiksi. Parosen tuomio oli kahdeksan kuukautta ehdollista vankeutta. Vahingonkorvaukset erotettiin omaksi jutukseen, josta ei vielä ole päätöstä.
Parosesta tuli pysyvästi työkyvytön. Nykyisin hän oleilee eläkeläisenä Espanjassa. Hän julkaisi viime vuonna omakustanteena omaelämäkerrallisen kirjan ?Suomeni soreassa Salossa; Kertomus suomalaisista, jotka eivät maksa velkaansa?.
Paavo Prepula oli Tampereen Aluesäästöpankin toimitusjohtaja vuosina 1986-92 ja SSP:n toimitusjohtaja vuosina 1992-94. Hän synnytti SSP:n ja yritti pitää sitä hengissä taloudellisista realiteeteista huolimatta. Hänet vapautettiin tehtävistään SSP:n pilkkomisen jälkeen ja palkittiin vuoden palkan suuruisella kultaisella kädenpuristuksella. Prepula alkoi johtaa Interbank Osakepankkia muun muassa Rahoitustarkastuksen pyynnöstä vuonna 1994. Hän jäi eläkkeelle Interbankin seuraajasta Mandatum-pankista.
Heikki Pöntiskoski taisteli SSP:n olemassaolon puolesta Suomen Säästöpankkiliiton toimitusjohtajana. Sen jälkeen hän perusti Hämeenlinnaan konsulttitoimiston, joka järjestää muun muassa yritysten kielikoulutusta, tulkkausta ja käännöspalveluja.
Eero Rantala työskenteli vuodesta 1965 asti eri tehtävissä OTK:ssa ja nousi OTK:n ja Eka-yhtymän pääjohtajaksi. Eka kaatui Rantalan johdossa vuonna 1994. Valtiovarainministeri käynnisti poliisitutkimukset Ekan sisäisestä rahaliikenteestä ja tulostietojen antamisesta viranomaisille. Johto ei ollut syyllinen säästökassojen romahdukseen.
Myöhemmin Rantala on työskennellyt kuusi vuotta ulkomailla, muun muassa Hampurissa toimivan Pro Baltica Forum -yhtiön toimitusjohtajana. Hänet valittiin aseyhtiö Patrian hallituksen varapuheenjohtajaksi maaliskuussa.
Juhani Riikonen oli SKOP:n sijoitustoiminnasta vastaava johtaja vuoteen 1991, jolloin hänet erotettiin pääjohtaja Christopher Wegeliuksen kanssa. Hän sai korvaukseksi puolen vuoden palkan. Riikonen toimi Wegeliuksen oikeana kätenä.
Hän suunnitteli ja toteutti nurkanvaltauksia ja muun muassa Tampellan oston. Häntä on sanottu pankin sijoitustoiminnan aivoiksi.
Riikonen työskentelee sijoituskonsulttina Inficon-konsulttiyhtiössä, jonka hän omistaa perheineen Helsingin Käpylässä.
Kirsti Rissanen vastusti KOP:n fuusiota oikeusministeriön kansliapäällikkönä. Hän työskentelee edelleen samassa tehtävässä.
Pentti Rissanen oli KOP:n hallintojohtaja, päälakimies ja johtokunnan jäsen vuoteen 1995, jolloin hänet erotettiin hallintoneuvostossa syntyneen luottamuspulan vuoksi. Hän oli pankin hallintoneuvostossa arvostellut voimakkaasti pankin ja sen hallintoneuvoston vahvojen jäsenten Yrjö Niskasen ja Tauno Matomäen toimintaa pankin osakeannin toteutuksen aikana.
Rissasen erottamista puitiin vuosikaudet eri oikeusasteissa. Käräjä- ja hovioikeuksien tuomioiden perusteella Rissanen oli saamassa perusteettomasta irtisanomisesta lain sallimat maksimikorvaukset eli 1,9 miljoonaa markkaa, mutta Korkein oikeus käänsi tuomiot täysin päälaelleen vuonna 1999.
Nykyisin Rissanen omistaa asianajotoimiston. Hän ajaa muun muassa pienosakkaiden vaateita.
Tarmo Ruosteenoja vastasi SKOP:n tietotekniikasta ja valvontajärjestelmien toteuttamisesta. Hän toimi ensin Suomen Säästöpankissa ja siirtyi sen jälkeen pellervolaisen LSO Foodin kehitysjohtajaksi.
Ruosteenoja työskentelee Nokian palveluksessa, jonne hän siirtyi Arvopaperikeskuksen toimitusjohtajan paikalta.
Annikki Saarela oli Postipankin johtokunnan ainoa naisjäsen vuosina 1988-95, kun pankki osallistui johdannaiskauppoihin. Hänet todettiin vastuulliseksi raportoinnin laiminlyönneistä. Saarela erotettiin ensin johtokunnasta toukokuussa ja koko pankin palveluksesta elokuussa 1995. Hän meni Suomen Ulkomaankauppaliiton Brysselin rahoitusyksikköön. Hän on toiminut konsulttina.
Jorma Saariketo on ulvilalainen konsultti. Hänet tuomittiin avunantajana Kari ja Jussi Uotin rikoksiin, ja hän sai kaksi vuotta ehdotonta vankeutta.
Ilpo Santala oli Postipankin toimitusjohtaja vuonna 1988. Hän solmi Pentti Kourin kanssa salaiset noin 500 miljoonaan markkaan nousseet rahoitus- ja voitonjakosopimukset. Niistä seurasivat noin 200 miljoonan markan tappiot. Hänet erotettiin syyskuussa 1988.
Santala työskentelee Innopolin toimitusjohtajana Espoossa.
Jorma Savolainen toimi SKOP:n johtokunnan alaisena osastopäällikkönä. Hän suunnitteli pankin aggressiivisia osakekauppoja ja piti yllä pankin jatkuvaksi suunniteltua kasvua. Hän kirjoitti alkuvuodesta 1989 kiertokirjeen, jolla alueellisia säästöpankkeja kehotettiin jatkamaan luotonantoa, markkinaosuuksien kasvattamista ja liiketoiminnan lisäämistä Suomen Pankin vastakkaisista ohjeista huolimatta.
Savolainen työskentelee kouluttajana ja yritysanalyytikkona.
Eljas Sukselainen vastasi SKOP:n johtokunnan jäsenenä vuosina 1977-89 yrityspankkitoiminnasta, yritysluotoista ja kansainvälisistä operaatioista. Hänet erotettiin pankista ja hän ryhtyi yksityisyrittäjäksi Karjalan Sähkö Oy:hyn, joka teki laman takia konkurssin. Sen jälkeen hän ryhtyi liikkeenjohdon konsultiksi. Hän on työskennellyt muun muassa Finnidan ja Afrikan kehityspankin projekteissa.
Ulf Sundqvist antoi pankkikriisille yhdet keskeiset kasvot. Hän työskenteli STS-Pankin toimitusjohtajana ja pääjohtajana 1981-91, jolloin hänet valittiin sosiaalidemokraattisen puolueen puheenjohtajaksi. Pääjohtaja-puheenjohtajakauden jälkeen hän erosi kokonaan pankista marraskuussa 1992, jolloin STS-Pankki fuusioitiin KOP:hen. Hän toimi useiden yritysten hallitusten jäsenenä ja muun muassa valtionyhtiö Neste Oy:n hallintoneuvoston puheenjohtajana. Björn-veljensä luototuksen ja omien kiinteistökauppojensa seurauksena hän joutui eroamaan sdp:n puheenjohtajuudesta huhtikuussa 1993.
Helsingin käräjäoikeus tuomitsi Sundqvistin yhdessä viiden muun STS-johtajan kanssa yhteensä 26 miljoonan markan vahingonkorvauksiin vuonna 1995. Myöhemmin Korkein oikeus alensi korvaukset yhdeksään miljoonaan. Sundqvist ei maksanut korvauksia huomattavista tuloistaan huolimatta ennen kuin hän vuonna 1997 teki sopimuksen korvauksen maksamisesta 1,2 miljoonan markan kertamaksulla. Sopimuksen mukaisen summan Sundqvist on maksanut.
Vuonna 2000 Helsingin hovioikeus tuomitsi Sundqvistin törkeästä velallisen epärehellisyydestä kuudeksi kuukaudeksi ehdolliseen vankeuteen. Sundqvist oli 1995-97 hävittänyt velkojaltaan, omaisuudenhoitoyhtiö Arsenal-Sillalta 375 000 markkaa luotollisten sekkitilien avulla, vaikka hän tiesi olevansa taloudellisissa vaikeuksissa hänelle määrättyjen vahingonkorvausten vuoksi. Sundqvist teki päätöksestä valituslupahakemuksen, jonka KKO hylkäsi viime keväänä.
Sundqvist työskentelee kansainvälisenä konsulttina.
Teppo Taberman oli KOP:n johtokunnan jäsen vuosina 1985-94 ja vastasi muun muassa suurasiakkaista ja ongelmayrityksistä. Varatoimitusjohtajana hän järjesteli Ekan velkasaneerauksen, Hakan konkurssipesän hoidon ja vakuutusyhtiö Kansan myynnin Sammolle. Hän ajautui luottamuspulaan Yrjö Niskasen kanssa ja joutui eroamaan KOP:sta joulukuussa 1994.
Taberman toimii rahoituskonsulttina ja on keskittynyt päätoimiseen hallitustyöskentelyyn.
Pentti Talonen johti 1980-luvun alussa monialayhtiö Lassila & Tikanojaa. Sieltä Jaakko Lassila nosti hänet seuraajakseen Pohjolan pääjohtajaksi. Myöhemmin Lassila oli järjestämässä Talosta ulos Pohjolasta.
Talonen siirtyi Lappeenrantaan teknillisen korkeakoulun professoriksi, miltä paikalta hän on jo jäänyt eläkkeelle.
Eero Tamminen toimi Postipankin ja työeläkeyhtiö Eläke-Varman omistaman Suomen Sijoitusosake Oy:n (SuoSi) toimitusjohtajana vuosina 1986-88. SuoSi osti Postipankin johdon tietämättä suuria osake-eriä, joista koitui mittavia tappioita. Tamminen erotettiin vuonna 1988 sopimuksella, jonka perusteella hän ei kerro tapahtumista mitään. Samana vuonna hän perusti näyttävästi Fofe Oy:n, joka yritti hankkia osakeannilla rahaa nurkanvaltaustensa rahoittamiseen. Yrityksen toiminta on päättynyt.
Antti Tanskanen valittiin OKO:n ja OKL:n pääjohtajaksi Pauli Komin jälkeen. Hän siirtyi pankkiin Suomen Akatemian pääjohtajan paikalta vuonna 1996.
Christoffer Taxell oli oikeusministeri vuosina 1979-87, kun pankkien liiketoiminta kasvoi ja muun muassa SKOP ylitti pankkilain säännöksiä.
Taxell on Partekin konsernijohtaja.
Taito Tuunanen oli Suomen Tietotoimiston (STT) talouspäällikkönä, kun hän aloitti pienimuotoisen osakepelin. Siitä kasvoi satojen miljoonien markkojen liiketoimintaa, jota useat pankin rahoittivat. Tuunanen valtasi muun muassa vakuutusyhtiö Sammon nurkan ja omisti parhaimmillaan jopa noin viidenneksen yhtiöstä. Hän omisti pankkien, rahoitus- ja sijoitusyhtiöiden osakkeita ja yhdessä liikekumppaninsa Kai Mäkelän kanssa maakunnallisia lehtiyhtiöitä. Sijoitusvoitot olivat parhaimmillaan noin 100 miljoonaa markkaa. Kun osakekurssit romahtivat 1980-luvun lopussa, Tuunasen osakesalkku meni Unitas/SYP.n haltuun ja velka nousi noin 50 miljoonaan markkaan.
Nykyisin Tuunanen sijoittaa ja omistaa Rentia-yhtiön. Hän asuu Saarella.
Jussi ja Kari Uoti tekivät vuosisadan talousrikoksen. Viranomaisten mukaan rötössarja oli markka- ja työmäärältään ilmeisesti 1900-luvun suurin. Veljekset myivät omistamansa Interbankin osakkeet Kaarlo Isokallion yhtiölle. Voittovarat he siirsivät ulkomaille veroparatiisiyhtiöihin niin sanottujen ?pankkityttärien? kautta.
Oikeudenkäynti sai alkunsa tarkasta verottajasta, joka teki veljeksistä rikosilmoituksen kesällä 1995. Sen mielestä varojen siirrossa oli kyse suunnitelmallisesta, bulvaanien avulla tehdystä veronkierto-operaatiosta. Syytteet luettiin vuonna 1997. Ne saivat lisävahvistusta vuonna 1998, kun oikeusapupyyntö Guernseyn veroparatiisisaarelle tuotti asiakirjatodisteita rahojen siirroista.
Käräjäoikeus tuomitsi veljekset vankeuteen tammikuussa 1999. Uoteja vastaan on käynnissä muitakin oikeudenkäyntejä. Vakavimmat syytteet liittyvät liiketoimiin Lounais-Suomen Säästöpankin luottojärjestelyissä 1991. Salon käräjäoikeudessa käsitellään myös Jussi Uotin saamaa syytettä törkeästä velallisen petoksesta. Veljeksillä on ollut myös keskinäisiä riitoja oikeudessa.
Jussi Uoti on jo tuomittu 5 vuodeksi ja 8 kuukaudeksi vankilaan. Hän on asunut Espanjan Aurinkorannalla suihkuseurapiirien ja kansainvälisten rikollisten suosimassa luksuskohteessa Marbellassa vuosia. Hänet etsintäkuulutettiin vankilatuomion jälkeen, ja Espanjan poliisi pidätti hänet juhannuksen alla. Hänet siirrettiin kesällä Suomeen suorittamaan rangaistustaan.
Kari Uoti istuu vankilassa 6 vuotta. Hän hakee korkeimmasta oikeudesta valituslupaa. Hovioikeus määräsi hänet maksamaan velkojille yli 80 miljoonaa markkaa. Hän antaa muun muassa lainopillista konsultointia Helsingin vankilan eli ?Sörkan? toverikunnalle. Kari Uoti on oikeustieteen lisensiaatti ja valmistelee Sörkassa ihmisoikeusjuridiikkaa käsittelevää väitöskirjaa. Hän arvelee valmistuvansa tohtoriksi ennen vapautumistaan.
Vesa Vainio valittiin Unitas/SYP:n pääjohtajaksi vuonna 1992 hänen toimiessaan Kymmenen toimitusjohtajana. Hän vastasi SYP:n liiketoiminnan sopeuttamisesta lamatalouteen ja pankin fuusioinnista KOP:hen vuonna 95.
Vainio on Nordean varatoimitusjohtaja.
Pertti Voutilainen siirtyi Outokummun toimitusjohtajan paikalta KOP:n pääjohtajaksi Jaakko Lassilan jälkeen vuonna 1992 eli kesken pankkikriisin. KOP:n ja SYP:n fuusiossa Voutilainen sai kakkosmiehen paikan, kun Vesa Vainio valittiin Meritan pääjohtajaksi.
KOP yritettiin vuonna 1994 pelastaa Kansallisannilla, jota on setvitty pitkään Korkeimmassa oikeudessa. Piensijoittajien mielestä annin markkinoinnissa annettiin sijoittajille harhaanjohtavaa tietoa. Käräjäoikeus hylkäsi kaikki Voutilaista koskevat syytteet, mutta hovioikeuden päätöksellä piensijoittajat saivat vaatia häneltä vahingonkorvauksia. Voutilainen sai Korkeimmalta oikeudelta valitusluvan piensijoittajien oikeudesta vaatimuksiin. Viime elokuussa Korkein oikeus totesi, että hovioikeuden päätös oli virheellinen.
Voutilainen jäi eläkkeelle 60-vuotiaana kesäkuussa.
Björn ?Nalle? Wahlroos toimi 1980-luvun alussa ruotsinkielisen kauppakorkeakoulun kansantaloustieteen professorina ja siirtyi SYP:n johtokunnan jäseneksi vuonna 1985. Wahlroos kannatti aggressiivista sijoituspolitiikkaa, nopeita nurkanvaltauksia ja uhkarohkeita ostoja. Hän osallistui useimpien suurten suomalaisten osakekauppojen järjestelyihin 1980-luvulla. Wahlroos oli investointipankki Mandatumin toimitusjohtaja vuodesta 1992. Sampo-Leonia eli nykyinen Sampo osti Mandatumin viime vuonna.
Wahlroos on Sammon konsernijohtaja.
Christopher Wegeliuksesta tuli yksi pankkikriisin henkilöitymistä sen jälkeen, kun SKOP oli kaatunut veronmaksajien syliin vuonna 1991. Wegelius oli SKOP:n toimitusjohtaja Matti Ali-Melkkilän ollessa pääjohtajana. Hän toimi pankin kasvustrategian käytännön toteuttajana.
Wegelius oli SKOP:n pääjohtaja vuosina 1989-91, jolloin muun muassa Tampellan luototus kasvoi ja pankin vakavaraisuus laski. Hänet erotettiin syyskuussa 1991, kun Suomen Pankki otti SKOP:n haltuunsa. Hänelle maksettiin erorahana vuoden palkka.
Wegeliuksen ajatuksista kertoo vuonna 1992 julkaistu kirja ?Minä, Christopher Wegelius?.
Viime elokuussa Korkein oikeus päästi Wegeliuksen ja pankin johtokunnan jäsenet, muun muassa Juhani Riikosen ja Veijo Laakson, piinasta SKOP:n miljardiluokan vahingonkorvausasiassa. Miljoonien markkojen oikeudenkäyntikulut päätyvät käytännössä valtion ja veronmaksajien maksettaviksi.
Nykyisin Wegelius pyörittää virkistyspalveluihin erikoistunutta Eqvinoxia ja sijoitustoimintaan keskittynyttä Eqvimontia Siuntiossa. Hän on osakkaana liikejuridiikkaan erikoistuneessa Asianajotoimisto Pekka Pinomaa Oy.ssä. Hänet tunnetaan myös Suomen tunnetuimman ja menestyneimmän estehevosen, edesmenneen Monday Morningin omistajana. Hän käy edelleen hevoskauppaa.
Veikko Ylitalo oli KOP:n varatoimitusjohtaja. Hän jäi sairauslomalle burnoutin vuoksi sen jälkeen, kun KOP ja SYP yhdistyivät Meritaksi. Myöhemmin hän jäi sairauseläkkeelle. Lääkärintodistuksen perusteella poliisi vapautti kuulusteluista, joihin muut joutuivat KOP:n annista nostettujen juttujen takia.
Jutussa on käytetty lähteinä haastatteluja,
Taloussanomien, Helsingin Sanomien ja Ilta-Sanomien
arkistoja, Keijo K. Kulhan kirjaa Kuilun partaalla,
pankkikriisi 1991-1995 ja Antti-Pekka Pietilän Pankkikirjaa.